Minun poikani vievät, onko tämä sota pakko sotia?
"Äiti, me palaamme voittajina." - lupaa vanhempi poika Akseli. Veljeksistä nuorempi, Turo toteaa "Olethan seurannut uutisia, rakkaan Johtajamme, Timo Soinin mukaan meiltä vie korkeintaan 10 päivää voittaa tämä sota. Lähetän sinulle Murmanskista postikortin". Joukkomme ovat saaneet paremman koulutuksen kuin ryssät ja meitä siivittää talvisodan henki. Vannon sinulle rakas äitini, et tule menettämään tätä Kuusamon vuokra-asuntoasi, emme päästä niitä saastoja kävelemään Rukajärventietä, niin pitkään kun se meistä on kiinni, vihollinen ei näe joulua. Niin äiti päästää poikansa kainalostaan, kiitos 1939-1945 -paidat yllään ja "isäntä" -pipot päässään nämä urheat isänmaan puolustajat hiljan kävelevät kohti ihmisen suurinta kunniaa.
Kolme kunnian päivää on kulunut. Tummiin pukeutunut vanhempi mies koputtaa Akselin ja Turon äidin asunnon oveen.
Akseli ampui itsensä.
Turo on joutunut venäläisten vangiksi. Hänen eloonjäämisestä ei kannata enää ruveta turhan optimistiseksi. Venäläiset todennäköisesti kiduttavat häntä siihen asti, että poika paljastaa kaikki strategiset tiedot (olihan poika taistelulähetti, on kuullut ja lukenut kaikenlaista). Ne tiedot saatuaan taitava venäläinen alan erikoismies kiduttaa vahvaa perustervettä nuorta miestä vielä muutaman päivän ihan huvikseen.
Akselin ruumis tullaan hautaamaan tänne Kuusamoon. Turon ruumiin ehkä joskus saamme tänne myös, jos kukaan viitsii semmoista viilleltyä, poltettua, syövytettyä rumaa raajarikkoruumista tänne asti kärrätä.
Olen pahoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti