Eräs sankarivainajistamme

"Eksä vittu voinu tuoda jalkaväkimiinaa?" Kersantti Kuortti kiroilee Taistelulähetti Viinaselle katsellen suurta telamiinaa tämän käsissä.
"Eikös kersantti muista että ne on kielletty tätä nykyä?" Vänrikki M´Benga sanoo huvittuneena helmenvalkeat hampaat paljastavan virneen levitessä hänen kasvoilleen. M´Benga kaivaa khat-pensaan juuren taskustaan ja haukkaa palasen siitä. Kuortti sytyttää röökinsä ja katsoo ihaillen heidän työtään.

Luutnantti Varjoaho seisoo suukapuloituna ja kädet selän taakse sidottuina heidän edessään Teddy Viinasen asetellessa telamiinaa metsätielle. Ylivääpeli Nestori Miettinen tönäisee rynnäkkökiväärinsä perällä Varjoahoa ristiselkään.

"Noniin Jari, oleppa hyvä ja astu nyt kiltisti kaksi eteen ettei tarvitse ryhtyä väkivaltaiseksi" Miettinen tokaisee. Luutnantti Varjoaho katselee anoen ympärilleen. M´Benga hymyilee jauhaen khattia, Taistelulähetti Viinanen ottaa huikat taskumatistaan ja ojentaa sen Kersantti Kuortille joka katselee Varjoahoa vakavasti.
"Sun olis Jari kannattanu vaan katsoa muualle ni ei tarvis nyt olla tässä. Voisit olla matkalla kotiin vaimon ja lasten luo ilman sitä ilmiantoa."

"Noniin, eiköhän tässä ole juteltu tarpeeksi" Miettinen tokaisee ja potkaisee Varjoahoa antaumuksella selkään. Turpea luutnantti kaatuu kasvoilleen suoraan miinan päälle nelikon maastoutuessa rivakasti.

"Voi vittu Viinanen, ei ton paskamahan paino riitä ton miinan laukasemiseen!" Kuortti kiroilee kun mitään ei tapahdu. "Mitä vittua me nyt keksitään?"
"Haetaan iso kivi jostain ja heitetään se Jarin syliin ni luulis laukeavan" Ylivääpeli Miettinen ehdottaa.
Kuortti jää vahtimaan tulevaa sankarivainajaa muiden hajaantuessa etsimään riittävän isoa kiveä.

"Noniin, pojat, eiköhän tää riitä!" Miettisen ilahtunut ääni kuuluu metsästä. Hetken kuluttua M´Benga ja Miettinen tulevat metsästä kantaen suurta kivenjärkälettä. "Laita Jari istualteen ni heitetään sille tää stebu syliin. Luulis ilmiantohalut katoavan" Miettinen ähisee Kuortille.

Pelosta tutiseva, housuunkussut paskamaha, joka rauhan aikaan säikytteli alokkaita kasarmeilla asetellaan kovakouraisesti istuma-asentoon telamiinan päälle. Kersantti Kuortti pudistaa päätään hymyillen katsellessaan miestä joka pilasi nelikon mahdollisuudet hypätä junasta ajoissa.

"Sun olis Jari tosissaan pitäny ajatella. Vähän enemmän solidaarisuutta, vähän vähemmän puoluepaatosta ja kiitos-puheita. Mutta ei, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. No kohta ei tosin ole kropastakaan paljoa jäljellä. Saat nimen messinkilaattaan kassulla, onneksi olkoon."

"Joo, kerro terveisiä Sundströmin Hekalle ja Kassisen Allulle. Kiitos vaan tästä sodasta, toveri." Viinanen sanoo ja sylkäisee luutnantin rinnukselle.

"Herra luutnantti, oli ilo tutustua" M´Benga virnistää ja tarttuu kiveen.
"Huomio!" Miettinen huutaa ja nostaa kiven yhdessä M´Bengan kanssa.

"Äiti" välähtää luutnantti Jari Varjoahon, 33-vuotiaan Suomalaisuuden Ristillä (2.lk) palkitun kantaluutnantin mielessä ennenkuin iso kivenjärkäle putoaa hänen syliinsä laukaisten telamiinan hänen perseensä alla. Kahden lapsen isästä, kunnioitetusta Puolueen jäsenestä ja kasarmien kauhusta ei jää jäljelle kuin saappaat ja epämääräinen lätäkkö lihajätettä unohdetulle maantienpätkälle keskelle tyhjää vetäytymisaluetta.

Nelikko katselee hiljaisina työnsä jälkiä. Venäläisten suunnasta kuuluva meteli on jo lähentynyt, vetäytyvistä suomalaisista (perus-) ei ole jäljellä enää edes hajua. Nestori Miettinen sylkäisee, laittaa kasarmilakin päähänsä ja lähtee. M´Benga työntää loput khatit suuhunsa ja kaivaa taskustaan lisää ennenkuin lähtee Miettisen perään. Kersantti Kuortti ja taistelulähetti Viinanen ottavat vielä pienet Jarin muistolle ennenkuin kiiruhtavat muiden perään.

"On minun suuri iloni ja etuoikeuteni kertoa Teille, ylpeänä surevalle leskelle, että miehenne Luutnantti Jari Antero Varjoaho kaatui tosisuomalaista rohkeutta osoittaen taistellen idän barbaarien hyökyaaltoa torjuessaan! Luutnantti Varjoahoa ja muita ase kädessä kaatuneita sankareita on kiittäminen siitä, että tämä sota lopulta voitettiin ja Isänmaamme kaunis lippu liehuu itsenäisen Suomen yllä! Kiitos, Puolustusministeri J. Halla-Aho."

Valmisteluja ja voitonjuhlia

"Kantaako tuo kiulu muka neljä miestä?" Ylivääpeli Nestori Miettinen kysyi Kersantti Kuortilta katsellen pientä venettä joka kellui satama-altaassa yksinäisen lyhtytolpan valossa. Kylkeen oli maalattu kruununkuva ja Gustaf III. Vanhat tunnukset, leijonavaakuna ja Urho II -teksti näkyivät vielä heikosti märän maalin alta.

"Kantaa kantaa, älä Nestori murehdi" taistelulähetti "Teddy" Viinanen läimäisi huolestunutta asetoveriaan olalle. "Kanto se sitä paskamaha-Jariaki uskollisesti siihen asti kun herra luutnantti laski perseensä siihen telamiinaan." Teddy jatkoi.

"No joo, on tossa pointtia. Vittu sitä mulkkua, piti ettiä tarpeeks isoa kiveä kauan että se miinanpaska saatiin laukeamaan" Nestori Miettinen muisteli erään luutnantin kunniakasta kuolemaa pari päivää sitten.

"Noniin jätkät, kaks tuntia ni nähdään tässä ja lähdetään vesille" Kersantti Kuortti hoputti kollegoitaan liikkeelle. "Safkaa, brenkkua ja röökiä tarpeeksi että kestetään Maarianhaminaan asti."

Teddyn laiha hahmo katosi torille päin, jossa ilotulitukset jo alkoivat. Juhlakansaa alkoi jo valua aukealle, jossa pystytettiin kiireesti lisää oluttelttoja ja grillipisteitä. Hartwallin panimo oli lähettänyt kiireesti Helsinkiin loputtoman jonon rekkoja lastinaan Karjala Voitonolutta. Vastaava panimomestari oli vastustellut kovasti kun sammio toisensa jälkeen pahasti keskeneräistä keskiolutta oli alettu pullottaa uusilla etiketeillä. Johtaja oli puhunut panimomestarin nopeasti ympäri. Ympäripuheita oli höystetty muutamalla uhkauksella isänmaanpetossyytteistä.

Vanhana alan miehenä Teddy kiersi keppanakojut kaukaa ja livahti erään hotellin aulaan. Tuttu yömanageri merkkasi neljä pulloa Koskenkorvaa yleiseen hävikkiin ja Taistelulähetti Viinanen lähti kilisevän repun kanssa jatkamaan ostoksiaan. Voitonjuhlat voivat kohta alkaa!

Itsenäisyyspäivä

"Suomen kansa! Maamme laulu!" Jyrähtää Johtaja Soinin baritoni televisiossa. Itsenäisyyspäivä, Suomen Sinivalkoisen Kansan tärkein ja pyhä juhla. Päivä jolloin maahanmuuttajat lukitaan kaappiin, otetaan pitkät höntsyt Leijonaa ja ruho käännetään vahvaan takakenoon Tuntemattomasta Sotilaasta nautiskellen. Tämä on Meidän Päivämme.

Johtaja Soini alkaa puhua, pitkään ja hartaasti. Joukkomme ovat jo lähestulkoon lyöneet ryssän, viheliäisen veijarin joka liian kauan on kuumotellut rajapyykin takana ja onkinut meidän ahvenia Laatokasta. Mikkelissä Päämaja lähettää juhlallisen teleksin kaakkoiselle rintamanosalle. Viesti on lyhyt ja ytimekäs: "LYÖKÄÄ RYSSÄ!"

-Jaa, puoluetoverit vaatii hyökkäämään, kenraaliluutnantti Vihavainen avaa kriisipalaverin komentopaikallaan.
"Mainitsiko ne millä joukoilla?" panssariprikaatin komentaja, everstiluutnantti Reuben kysyy sytyttäen nortin. Hänen prikaatinsa on kutistunut muutamaksi pahasti vanhanaikaiseksi jääneeksi tankiksi viimeisten päivien taistelujen jälkeen.
-No eipä tuo tullut maininneeksi, Vihavainen huokaisee pyyhkäisten rasvaisen tukkansa pois silmiltä. Itsenäisyyspäivän lahjaksi kelpaa herra puoluetoveri Halla-aholle ainoastaan täydellinen voitto kuulemma.

"Eihän siinä." tykistön komentaja, majuri Iso-Jussi virnistää. Ennen lähtöään tähän kriisipalaveriin hänen luottomiehensä, vänrikki Ikävalko tuli kertomaan että tykistön ammukset on tätä nykyä tuntematon käsite miehistön keskuudessa. Herra Puoluetoveri Hakkarainen oli junaillut kuljetukset omaan sukkelaan tapaansa, ja rintamalle oli tuotu satsi rannikkotykistön 130-millisiä kranaatteja. Tykistön miehistöllä oli ollut ruhtinaallisen hauskaa kun he avasivat laatikot. Eräs korpraali oli kirjoittanut kotiin kirjeen jossa sanoi ottavansa lopputilin ja tekevänsä ilmoituksen ammattiliittoon jos he joutuvat raijaamaan murkulat kotiin kun vetäytyminen taas jatkuu.

-No jaa, koitetaan miettiä jotain, Vihavainen sanoo raapien parransänkeään. Hän tietää uransa olevan jälleen kerran vaakalaudalla. Kaikki 25 päivää mitä tämä sota on kestänyt on hänen täytynyt keksiä milloin mitäkin herrojen Halla-aho ja Niinistö älyttömien vaatimuksien muka täyttämiseksi.
Mitäs meillä nyt vielä on jäljellä?, Vihavainen nostaa katseensa karttapöydästä upseereihinsa.

"Ei paljoa, herra kenraaliluutnantti" majuri Jussila jalkaväestä avaa suunsa.
-Jos sitäkään, everstiluutnantti Vilen jatkaa. Hänen ilmatorjuntajoukkonsa ovat tunnettu vitsi rintaman molemmin puolin.

Ovi aukeaa ja eversti Ernrooth astuu sisään univormu savuten. Hänen rykmenttinsä murtautui ulos motista vastikään. Ernrooth kiroilee hartaasti läiskien kytevää kipinää takissaan suikallaan. Vihavainen huokaisee jälleen, hän näkee heti että Ernrooth on vahvassa amfetamiinipöllyssä.

"Saatanan Vileeni, sun ritsat ei osu lentokoneisiin vaikka ne laitettaisiin muodostelmaan kentälle!" Ernrooth kiroilee äsken kokemaansa pommitusta. Kama oli jatkettua, agressiot puskee pintaan.

-Ernrooth, hyvä kun pääsit, Vihavainen kättelee upseerikollegaansa. Onko sinulla mitään ajatusta mitä me keksittäisiin?

"Ei ainuttakaan. Jos päämaja kysyy minua sanokaa että voisin käyttää vuosilomani tähän väliin."

Vihavainen raapii päätään pitkään ja hartaasti. Lopulta suunnitelma alkaa muodostua.
-Kaikki meistä varmaan tässä vaiheessa jo ymmärtää, ettei meillä ole minkäänlaisia edellytyksiä oikeaan hyökkäykseen.

Vihavaisen katse kiertää paikallaolijat aina tykistön komentajasta ovensuussa torkkuvaan korpraaliin. Iso-Jussi nyökkää, Jussila raapii partaansa. Ernrooth katsoo lasittunein silmin takaisin sanomatta mitään. Reuben käärii Sundsvallassa asuvan serkkunsa tuomaa mainiota Röda Lacket-nuuskaa ja katsoo odottavasti kenraaliluutnanttiin.

Kenraaliluutnantti alkaa selittää suunnitelmaansa. Tuli ja liike niinkuin Hollolassa sanottiin.

Pelkällä Sisulla!

Eversti Ehrnrooth makaa täristen korsun laverilla. Kylmä hiki valuu, joka paikkaa kolottaa ja palelee.Taistelulähetti astuu sisään komentokorsuun.

"Herra eversti, koko rykmentissä ei ole enää yhtään amfetamiinia!" lähetti ilmoittaa puuskuttaen. Hän on juossut kaikki komppaniat läpi tyhjin tuloksin.

-Jumalauta, Ehrnrooth kähisee yrittäen tavoittaa komentoääntään, Miten on mahdollista että meidät on lähetetty sotaan näin huonoin varustein?

"Herra eversti, minä kysyin kaikki komppaniat ja rykmentin tunnetuimmat trokarit läpi, mutta kenelläkään ei ole vauhtia. Mitä herra eversti käskee?"

-Hakekaa minulle perkele vaikka Pervitiiniä että pystyn komentamaan, ryssä on arvatenkin kuluneen vuorokauden aikana motittanut meidät? Eversti kysyy ääni väristen vetäen vilttiä tiukemmin päälleen.

"Viime yönä koko kolmas komppania tuhoutui, Luutnantti Petäjä taisteli viimeiseen mieheen. Neljäs komppania vetäytyi Yliluutnantti Suhosenahon johdolla jättäen kaikki raskaat aseensa ja haavoittuneet. Vihollinen motitti rykmentin jäänteet noin kello kolme aamuyöstä."

-Se saatanan puoluetoveri Suhosenaho, Ehrnrooth kiroaa Johtaja Soinin henkilökohtaisesti Suomalaisuuden Päivänä ylentämän Suhosenahon joka vannoi sotaan lähtiessä mieluummin kuolevansa kuin jättävänsä asemansa. Tuokaa minulle sitä perkeleen Pervitiiniä tai jotain troppia, kysykää vänrikki M´Bengan joukkueelta ykkösestä onko niillä khattia, jotain että saa nämä reflat lääkittyä. Sen jälkeen kutsukaa komppanianpäälliköt koolle ja katsotaan mitä keksitään. Päämajaan ei yhteyttä, minua ei kiinnosta mitä ne kusipäät ja mulkuntumpit siellä miettii, Ehrnrooth kähisee sytyttäen sätkän. Viimeiset hashismurut käryävät tavallisen tupakan seassa, vapinat tasoittuu edes hieman.

Nuori taistelulähetti lähtee juosten matkaan, Pervitiiniä pitäisi vielä olla ja vänrikki M´Bengan somalit olisivat jo lähteneet kotiin jos ei heillä olisi khattia mukana.
"Rykmentti voidaan vielä pelastaa!" lähetti huokaisee helpotuksesta.

Hakkaa Päälle, Pohjan Poika!

Yksinäinen lintu liversi, sirkat siritti ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kolmas joukkue makasi lähtövalmiina pellon laidassa luutnantti Saarnion kiikaroidessa vastapäistä metsänreunaa.
"Mitä olette mieltä, kersantti?" Luutnantti Saarnio kysyi luottomieheltään, kersantti Kuortilta.
- Jaa, antakaapas kiikaria hetkeksi, Kuortti vastasi koittaen hönkäillä poispäin luutnantista. Taskumatti kuumotteli povessa ja suu napsasi niin perkeleesti että pahaa oikein teki.

Miinotettu tuon on pakko olla, Kuortti mietti katsellen peltoa kiikarien läpi. Ja tuo kohouma tuolla on satavarmasti raskas kk-pesäke. Viisainta kai olisi kiertää tämä paska,kersantti ajatteli ja laski kiikarit silmiltään. Kuortti oli juuri avaamassa suunsa kun sattui vilkaisemaan vasemmalle puolelleen.

Korpraali Hakkarainen, tunnetun sahurin sukulaispoika se siinä kaiveli nenäänsä hölmö ilme kasvoillaan. Viitakosken oma poika tutki tarkasti löydöksiään etusormensa päässä ja pyyhki sormen hartaasti voikukan lehteen. Hakkaraisen ryhmänjohtaja, alikersantti Mäkäräinen kirjoitti parhaillaan tekstiviestiä Hakkaraisen takana. Rynnäkkökiväärin varmistaminen oli näemmä unohdettu opettaa Aliupseerikoulussa, sillä varmistamaton ase osoitti sahurin sukulaispoikaa kohden.

Kuortti sulki suunsa ja katsoi ympärilleen uudestaan. Jääkäri Nenonen oli sotainen ilme naamiovärjätyillä kasvoillaan valmiina lähtemään taisteluun, sotkun ylivoimainen Counter-strike-mestari pääsisi viimeinkin näyttämään kyntensä tositilanteessa.
 Kersantti Huovila oli ryhmittänyt miehensä viimeisen päälle muodostelmaan ja itsensä taaimmaiseksi. Hän oli enempi kuin valmis uhraamaan kaikki seitsemän miestään Isänmaan ja Johtaja Soinin puolesta. Jääkärit Setälä ja Cortez hänen ryhmästään käärivät parhaillaan nuuskaa, heillä oli veto päällä kumman huuli vetää isomman satsin. Korpraali Jallu Siuntio heidän vieressään oli juuri saamassa huippupisteet Angry Birdsistä älypuhelimellaan.

Ja vitut, Kuortti ajatteli. "Ei siellä ketään ole, mennään suon yli ennenkuin muut voittaa sodan" hän sanoi ääneen.

"Oho kengännauha jäi auki" hän huudahti Saarnion ja poikain lähtiessä hyökkäämään suon yli. Keulilla edenneen jääkäri Ihalaisen astuessa miinaan ainakin kolme raskasta konekivääriä heräsi eloon metsänreunassa. Saarnio kannusti, uhkaili, kirosi ja lopulta aneli miehiään etenemään, mutta taisi paha kyllä olla liian myöhäistä. Koko joukkue hupeni lannoitteeksi kesantopellolle jonka olisi voinut kiertää tekemällä alle viiden kilometrin lenkin.

"PAKENIJAT AMMUTAAN!" Saarnio huusi viimeisenä konstinaan.
No niin, Kuortti ilahtui ja avasi varmistimen taaempana vitjassa. Kersantti Huovilahan se sieltä tulla tupsahti etummaisena Kuortin tähtäimeen. Nätti tasajyvä, naps ja Huovilan muorille lähti kortti Halla-Ahon allekirjoituksella. Saarnion kersantti Kuortti jätti yksinään ulisemaan pellolle, osaa kai nyt kouluja käynyt mies itsekin kotiin, kersantti ajatteli ryömiessään takaisin metsän siimekseen.

"Oliko hauskaa?" taistelulähetti "Teddy" Viinanen kysyi lakonisesti. Hänelle oli myös opetettu vanha kunnon kengännauha-temppu. Teddy veteli jo kolmatta röökiä ja nautti näytelmästä.
"Joo, kersantti Huovilan kotiväelle lähetin postia ihan luvan kanssa" Kuortti vastasi ottaen viimeinkin kunnon huikan Johnny Walkeria.
"Tosta hyvästä voin jo tarjota yhden kanttiinissa" Teddy vastasi ottaen vastaan tarjotun taskarin.

Tue veteraaneja

"Sotiemme Veteraanit ovat keski-iältään 28-vuotiaita kunniakansalaisia. Tuen tarve kasvaa, sillä näiden toisessa talvisodassa morfiiniin ja amfetamiiniin addiktoituneiden yhteiskunnan riippakivien kunto heikkenee. Sotiemme Veteraanit lunastivat Suomelle itsenäisyyden raskaassa sodassa. Vaikka itsenäisyyden hinta oli aivan helvetin, jopa kohtuuttoman kova, kannatti uhraus tehdä. Suomea ei miehitetty kuin osittain. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja valtiomuotonsa!" - Näin pauhaa eduskuntaan pyrkivä Wille Rydman niminen kolmikymppinen poliittinen broileri, Suomen Nationalistis-konservatiivisten Nuorten Aikuisten (SNKNA) - puoleen puheenjohtaja.
   Vanhan homon, Mannerheimin patsaan juurella, poltetun Kiasman rauniolla kunnianhimoinen Wille kiihottaa vieläkin voitetun talvisodan jälkilöylyissä nautiskelevaa kansaa joka vaatii markkaa takaisin, kotimaisia marjanpoimijoita ja patsasta ilmaveiville. Kaikkia näitä lupaa Wille, kunhan ostatte luha:sta* taotun kaulakorun 35 eurolla. Tuotosta osa menee veteraanien auttamiseen, suurin osa Willen asuntolainan lyhennykseen.

*lusikka-haarukka

Kunnian Päivät Iltapäivälehden toimituksessa

"KANSA HALUAA LUKEA VOITOISTA JA JÄRKÄHTÄMÄTTÖMÄSTÄ SUOMALAISESTA TAHDOSTA JOKA MUSERTAA RYSSÄN! KIRJOITTAKAA KUNNIAKKAISTA TAISTELUISTA JOTKA MEIDÄN POIKAMME VOITTAVAT!" Näin karjui tiedotusministeri, herra Olli Immonen puhelimessa. Päätoimittaja Reponen Iltapäivälehden Kansa Taistelee! -liitteestä raapi päätään ja kääntyi toimituksensa puoleen.

"Jaa voittoja se nutipää haluaa ja kunniaa, samaa paskaa millä Suomen kansaa on aivopesty siitä asti kun vaari räkäpäänsä mummon längistä päästi. Mitäs meillä nyt sitten olisi, pojat?"

-Tota, Ilomantsin suunnalla on ollut suuri tulitaistelu... reportteri Ihalainen aloittaa varovasti.
"Ja paljon ryssiä kaatui?" Reponen kysyy toiveikkaana.
-Tuota, siinä on semmonen pieni ongelma, että tulitaistelu johtui siitä kun nuori kiväärijoukkueen johtajana toiminut vänrikki oli lähetetty koukkaamaan eikä espoolainen osannut lukea karttaa. Koko joukkue koukkasi omien eteen kaksi kilometriä ennen vihollislinjoja, suomalaisia kaatui kolmisenkymmentä ennenkuin päästiin edes vihollisen asemien tasalle, Ihalainen jatkaa varovasti.
"Voi vittujen kevät..." Reponen huokaa. "No muotoillaanpa toi jotenkin uusiksi, kuten vaikka Suuri Tulitaistelu Ilomantsin suunnalla, paljon kaatuneita. Miten se taistelu päättyi?"
-No venäläiset vetäytyi suosiolla ja tilasi keskityksen kaivantoihin. Koko satsi ropisi meikäläisten niskaan kun ne juhli voittoa.
"Jaa. No laita siihen loppuun, että strategisesti tärkeä kohde saatiin vallattua, vaikkakin kovalla hinnalla. Ja loppuun jotain kliseitä, kyllä sä Ihalainen tiedät. Veri joka turvaa isäin maan rajat, jotain tommosta. Kyyneleet, joilla lunastetaan Karjala, kaikkea tätä. Ja älä edes kuvittele kertovasi mikä maitolaituri se oli mitä siellä vallattiin!!" Reponen älähtää Ihalaisen aikoessa avata suunsa sormi pystyssä.

"Meidän pojat!" nyyhkii viisikymppinen isä saadessaan seuraavana aamuna uunituoreen Iltapäivälehden ja Kansa Taistelee! -liitteen käteensä.

"Po... pojat?" huhuilee yksinäinen kiväärimies metsässä kaukana Ilomantsin suunnalla.

Nyt vedetään hurreja eiku ryssiä turpaan!

"Nyt lähetään vetää niitä hurreja turpaan!" Jimmy, 25-vuotias varastomies ja tuleva sotasankari Lahdesta uhoaa mallaillessaan itseään peilistä.
"Tota, ne hurrit on Jimmy lännessä, me ollaan menossa itään" varustejonosta seuraavana ulos selvinnyt katsoo asiakseen valottaa.
"Ihan vitun sama, vedetään ensin ryssiä turpaan ja sit jatketaan siitä eteenpäin ja vedetään hurreja turpaan samalla!"
 Jimmy on ylpeä uutuuttaan kiiltelevästä sotisovastaan.
"Suomen Armeijalla on maailman parhaat varusteet!" Jimmy uhoaa. On lakki ja takki mallia 1991, housut mallia 1962 ja alushousujen tornilogossa komeilee vuosiluku 1994. Komeuden kruunaa upea, lähes käyttämätön Valmetin rynnäkkökivääri vuodelta 1976.

"Poikaparka", sotilasmestari Vuorinen mietti ojentaessaan aseen Jimmylle, vilkaistuaan ensin kiväärinpiippuun. "Noilla rihloilla saa olla tyytyväinen jos luoti edes löytää ulos piipusta."

"Mä oon aina sanonu että armeija tekee pojista miehiä!" puolet kuuden kuukauden palveluksestaan erilaisin syin sairastuvalla viettänyt korpraali Suhonen puhisee miehekkäästi. Korpraalinnatsat hänelle oli myöntänyt Yliluutnantti Merikallio. Hänellä oli huumorintajua.
"Joo, sillon ku me oltiin vielä intissä ni oli ihan eri meininki" jääkäri Korpela jatkaa rinta rottingilla vanhojen tekijöiden porukassa. Korpelainen tunnettiin armeijassa Notre-Damen kellonsoittajana, hänen selkänsä kun ei tuntunut kestävän pienintäkään rasitusta.

"Noniin lähdetääs sitten, autokyyti odottaa" Ylivääpeli Nestori Miettinen huutaa väsyneesti. Luoja, jos olet siellä taivaassa niin anna minun päästä tästä porukasta eroon, Miettinen ajattelee katsellessaan komppaniaa joka lähtee intoa puhkuen sotaan ja vetämään hurreja eikun ryssiä turpaan. Ihan sama osuuko luoti minuun vai näihin, mutta päästä minut nyt tästä pahasta.

Sananen Nestori Miettisestä vielä. Nestori oli armeijan jälkeen mennyt jälki-aliupseerikouluun, koska häntä odotti siviiliin päästessä tuomio autovarkaudesta. Nestori oli onnistunut luikertamaan syytteistä jäämällä töihin puolustusvoimiin, käräjäoikeuden tuomari oli isänmaallinen mies. Vuodet olivat vierineet mukavasti jalat pöydällä istuen ja huikan pituutta venyttäen, nyt sota perkele oli sitten pilannut kaiken. Haetaan Karjala takaisin, mitähän vittua me sillä tehdään kun puut lahoaa pystyyn kotimaan metsissäkin, Nestori pohtii noustessaan kuormurin kyytiin. Venäläisiä vastaan hänellä ei ollut mitään, hän oli rakennuttanut talonsakin ilman kuittia vironvenäläisillä työmiehillä ja talo seisoi kuin peruskallio järvinäköalalla.

"Eikö tää paska taaskaan käynnisty, hae Otso veivi!" kuljettaja Tenhunen kiroilee kun neuvostovalmisteinen Zili yskii muttei käynnisty.
"Rajalla ryssä jo tärisee poteroissaan!" joku lavalla huutaa vielä paatoksella ennenkuin Zili käynnistyy kahden miehen rimpuillessa kammen varressa.

Kaksi nuorta sotasankaria

Minun poikani vievät, onko tämä sota pakko sotia?


"Äiti, me palaamme voittajina." - lupaa vanhempi poika Akseli. Veljeksistä nuorempi, Turo toteaa "Olethan seurannut uutisia, rakkaan Johtajamme, Timo Soinin mukaan meiltä vie korkeintaan 10 päivää voittaa tämä sota. Lähetän sinulle Murmanskista postikortin". Joukkomme ovat saaneet paremman koulutuksen kuin ryssät ja meitä siivittää talvisodan henki. Vannon sinulle rakas äitini, et tule menettämään tätä Kuusamon vuokra-asuntoasi, emme päästä niitä saastoja kävelemään Rukajärventietä, niin pitkään kun se meistä on kiinni, vihollinen ei näe joulua. Niin äiti päästää poikansa kainalostaan, kiitos 1939-1945 -paidat yllään ja "isäntä" -pipot päässään nämä urheat isänmaan puolustajat hiljan kävelevät kohti ihmisen suurinta kunniaa.


Kolme kunnian päivää on kulunut. Tummiin pukeutunut vanhempi mies koputtaa Akselin ja Turon äidin asunnon oveen.


Akseli ampui itsensä.


Turo on joutunut venäläisten vangiksi. Hänen eloonjäämisestä ei kannata enää ruveta turhan optimistiseksi. Venäläiset todennäköisesti kiduttavat häntä siihen asti, että poika paljastaa kaikki strategiset tiedot (olihan poika taistelulähetti, on kuullut ja lukenut kaikenlaista). Ne tiedot saatuaan taitava venäläinen alan erikoismies kiduttaa vahvaa perustervettä nuorta miestä vielä muutaman päivän ihan huvikseen.


Akselin ruumis tullaan hautaamaan tänne Kuusamoon. Turon ruumiin ehkä joskus saamme tänne myös, jos kukaan viitsii semmoista viilleltyä, poltettua, syövytettyä rumaa raajarikkoruumista tänne asti kärrätä.


Olen pahoillani.

Raappanan ruumis syötettiin koirille

JUSSI NIINISTÖ OLI OIKEASSA!

Lapin jääkäri vastaa kymmentä ryssää! Mutta entä sitten kun yksi niistä jääkäreistä on MAMU!
OLEN TYRMISTYNYT! Ensimmäinen jääkärikomppania taisteli urheasti, mutta jopa jääkärinristillä palvelusaikanaan palkittu vänrikki Chavez on pettänyt meidät! Luutnantti Raappana, sekä vänrikki Vänttilä uurastivat päiviä väsymättä asemasotaa, miehiä menetettiin kymmeniä jopa satoja, ammukset olivat tuleva loppumaan ja muonat sekä omat paskat housuista oli syöty jo eilen eikä kumpaakaan ei ollut tulossa lisää, mutta OLI TOIVOA! Tässä tilanteessa vänrikki Chavez MAMU SAATANA päättää joukkueineen yön pimeässä KARATA huomaamattomasti linjan taakse hakemaan ammuksia ja muonaa, sekä hoitamaan haavoittuneet. MAMU KUSI HOUSUUN SANON MINÄ. Puolustuksemme heikkeni oleellisesti.

EI JÄTETÄ NIITÄ ASEMIA! SYÖDÄÄN VAIKKA OMAT SORMET JA VARPAAT SAATANA, MUTTA EI JÄTETÄ ASEMIA!

Meillä oli varma kaava! Jussi Niinistö ja Jussi Halla-Aho laskivat, että yksi jääkäri vastaa kymmentä ryssää. Saimme jalkeille lappia puolustamaan 3000 urheaa miestä (vanha kalusto, vähän tankkeja, heikko panssarintorjunta), kun taas niitä ryssiä marssi vastaan vaivaiset 29 000 miestä (vitusti tankkeja, kolmannes ilmavoimista, parempi varustus). Huomaatteko?! 3000 vastaan 29 000, kaavan mukaan meidän tulisi kävellä Murmanskiin viikossa, ja nopealla marssilla viidessä päivässä! Nämä kaavat eivät petä, ymmärrättekö!? Miten selitätte nyt sen, että ne samat 29 000 ryssää tanssivat ja ryyppäävät parhaillaan meidän Levillä!
Minä, presidentti Timo Juhani Soini ja puoluetoverimme teimme suunnitelmat, laskelmat ja tilasimme Popedalta jo voitonlaulut torille, ja sitten nämä Lappia saastuttavat maahanmuuttajat, tässä tapauksessa vänrikki Chavez yksin päästää ryssän etuovesta sisään! Chavez miehineen kehtasi vielä mennä selviytymään hengissä kaiken tämän jälkeen! Raappana ja Vänttilä syötettiin koirille, he uhrasivat itsensä isänmaan puolesta ja sinä saatanan Chavez pelastat pelkuriperseesi ja luuserijoukkueesi! Kuolkaa häpeään! Vaikka sinä Chavez olitkin reserviupseerikoulun priimus ja Raappana vain puolustusvoimilla suojatöissä yleensä humalassa kyseenalaisesti töitä tehnyt läskikasa, niin sinä Chavez olet MAMU ja Raappana on nyt kuollut sankari. Raappana viimeisenä tekonaan ennen joutumistaan nälkäisten koirien ahnaisiin kitoihin joutui nälkäänsä pureskelemaan viereisessä poterossa maanneen Korhosen pakaraa, koska oli urheasti pitänyt asemansa ja kieltäytynyt vetäytymään, kuten sinä petturi! Asemansa pitänyt vänrikki Vänttilä oli pakotettu tappamaan itsensä pakosi jälkeen toivottomassa tilanteessa, eikä hän edes saanut ampua itseään koska ammukset olivat loppuneet, hän joutui omin käsin repimään silmät päästään ja kuolemaan verenhukkaan.

Pyysimme rakkaalta länsi-naapuriltamme Ruotsilta apua meidän yhteisen Lappimme suojelemiseksi, mutta he kieltäytyivät. Heidän mukaansa "Suomen joutuminen tähän hävityksi tuomittuun sotaan on vain ja ainoastaan Suomen oma syy, emmekä me aio tähän sekaantua". Arvaa mitä, TUON ON PELKURIN PUHETTA! Me perussuomalaiset varsinkin olemme aina olleet avoimen ystävällisiä teitä kohtaan ja sitten te käännätte selkänne kun olemme äärimmäisessä avun tarpeessa? Entä jos Venäjä päättää hyökätä Ruotsiin? Mitenkäs sitten suu pannaan, olisiko kannattanutkin tulla auttamaan?

Venäjän joukot miehittivät Kuusamon, Rovaniemen, Tornion, Sodankylän, Muonion ja Kittilän. Polttivat Kemin, Oulun, Inarin ja Kolarin. Johtuen hyvistä väleistään Ruotsin kanssa, he päättivät ryhtyä hetimmiten järjestelemään rajanylityspaikkojaan siten, että venäläiset pääsevät vaivattomasti ihailemaan Kiirunan kaivauksia ja kaunista Ruotsin lappia, sekä että ruotsalaiset voivat lomillaan ajella Murmanskiin ja Jäämeren rannalle ihmettelemään Venäjän luonnon äärettömyyttä.

Suomi Voitti!!

Jälleen kansa täyttää Kauppatorin, Kiitos-paitoja, Leijona-riipuksia ja lätkämaajoukkueen paitoja hulmuaa joka puolella ja tunnelma on katossa. Odotetaan Sankareita kotiin, Toisen Talvisodan Ihmeen tekijöitä.

Presidentti Soini koko jyhkeässä komeudessaan astelee massiiviselle lavalle ja mylväisee mikrofoniin.

"SUOMEN KANSA! SOITETAAN SEURAAVAKSI MAAMME LAULU!!!"

Maamme laulu jyrähtää viidennen kerran kaiuttimista soimaan, kaljupäiset parrakkaat miehet ja liekkikuvioituihin huppareihin pukeutuneet lihavat naiset hyppivät tasajalkaa, tanner tömisee ja joku suutelee Mikael Granlundin kuvaa.

"Äiti, eiks ne vois kohta vaihtaa laulua?" pieni tyttö kysyy äidiltään.
"Häpeä, Lilli, tommoset puheet loppuu heti tai neekeri vie sut!" äiti karjuu naama punaisena hönkien smartin ja viinanhajua vasten tyttärensä kasvoja.

"ME VOITETTIIN!!!" Presidentti Soini karjuu lavalla.
"SUOMI VOITTI, ME VÄSYTETTIIN NE!!!"

Vastapäisessä talossa vanha rouva laittaa televisionsa volyymia lujemmalle. BBC kertoo Venäjän etenevän kaikilla kolmella rintamallaan, Alaskan osavaltio alkaa horjua ja Välimerellä menee lujaa.

"NE SAI MEILTÄ PARI PIENTÄ LÄNTTIÄ MAATA, MUTTA AINOASTAAN KOSKA ME HALUTTIIN PÄÄSTÄ NIISTÄ EROON!!"

"Heikki, mihin sä oot lähössä?" kysyy nuori leijonien pelipaitaan pukeutunut mies kaveriltaan joka tekee lähtöä.
"En mä jaksa tätä, pitäkää hauskaa. Kattellaan taas." Heikki lähtee rautatieasemalle ja toivoo ehtivänsä vielä Lappeenrannan junaan. Lappeenrannassa asuu pari kaveria ja se oli yksi näistä parista pikku läntistä jotka haluttiin antaa naapurille.

"SEURAAVAKSI PYYDÄN TEILTÄ KUNNIOITUSTA, LAVALLE ASTELEE NYT PORUKKA JOKA TEKI MAHDOLLISEKSI TÄMÄN ISON JYTKYN! KANGASNIEMEN NELJÄS, JOHTAJANAAN KAPTEENI SUOMALAINEN!!!"

"Eiks toi ollu vaaleissa vielä nimellä Ruotsalainen?" 19-vuotias vaaleaverikkö kuiskaa poikaystävänsä korvaan.
"Shhh! Älä häpäise sitä, se on rangaistuksensa kärsiny!" poikaystävä vastaa.


Eversti Hakkaraisen johdolla joukko Puolueen ja Isänmaan miehiä vetää sotalipun salkoon ("Äiti eiks toi lippu oo väärin päin?"), Presidentti Soini tuulettelee lavalla ja Kangasalan prikaati, sataprosenttisesti suomalainen joukko-osasto, joka vetäytyi taistellen (neljä kaatui) paistattelee yleisömeren suosiossa ja kaikki ovat tänään voittajia. Espoon saarissa tyhjennetään kesämökkejä, Lappeenrannassa (jonka junaan Heikki kerkesi) ja Kouvolassa hinataan uusia lippuja salkoon ja Joensuussa ajetaan skinejä pitkin kylänraittia Kalashnikovin perillä itään päin. Pienistä länteistä, jotka estivät Suur-Suomen kasvua, oli viimeinkin päästy eroon.

"Vaasa on vuokrattu Venäjälle vuoteen 2072 asti ja Suomi joutuu sotakorvauksina toimittamaan raaka-aineet Venäjän sinne kaavailemaan ydinsukellusvenetukokohtaan. Eduskunnassa äänestettiin yksimielisesti uuden, 15-tuntisen työpäivän puolesta siihen asti kunnes sotakorvaukset on maksettu." BBC huutaa vanhan rouvan olohuoneessa.

Suomi teki sen. Me voitettiin!

Liikekannallepano

KANSALAISET!

Meitä on kiusattu riittävän pitkään! Karjala ei tullut takaisin pullo kerrallaan! Me haemme sen!

Nyt mennään JYTKYTTÄMÄÄN!

Vihamielisen itä-naapurimme tuoma turvattomuuden tunne on pitänyt miehet ja naiset valveilla yöt, miettien mikä on tämän isiemme maan kohtalo, mikäli emme tartu toimeen. Tämän ei voi enää jatkua näin! Sana kultainen on soinut maakunnissa ja kaupungeissa, että nämä nuoret miehet saavat kuin saavatkin pyhittää parhaat vuotensa sille kauneimmalle, sodalle. Talvisodan henki olkoon kanssamme ja isiemme uroteot meitä inspiroikoon kun huomenna otamme takaisin mitä meille kuuluu. Voitimme Karhun 1945, mutta kauniin tyttäremme Karjalan vasen käsi jäi Karhun kainaloon. En ole elänyt päivääkään, ettei tämä olisi minua suuressa määrin surettanut.

Minä, presidentti ja puolustusvoimien ylipäällikkö Timo Juhani Soini, määrään liikekannallepanon!

Puoluetovereidemme, Jussien Niinistön ja Halla-Ahon laskelmien mukaan kävelemme Petroskoihin VIIKOSSA! Ja on todistettu, että LAPPHALAINEN JÄÄKÄRI VASTAA KYMMENTÄ RYSSÄÄ!

TORILLA TAVATAAN VIIKON PÄÄSTÄ (siis Helsingissä, Petroskoissa ne sankarisotilaat sitten)