"Nyt lähetään vetää niitä hurreja turpaan!" Jimmy, 25-vuotias varastomies ja tuleva sotasankari Lahdesta uhoaa mallaillessaan itseään peilistä.
"Tota, ne hurrit on Jimmy lännessä, me ollaan menossa itään" varustejonosta seuraavana ulos selvinnyt katsoo asiakseen valottaa.
"Ihan vitun sama, vedetään ensin ryssiä turpaan ja sit jatketaan siitä eteenpäin ja vedetään hurreja turpaan samalla!"
Jimmy on ylpeä uutuuttaan kiiltelevästä sotisovastaan.
"Suomen Armeijalla on maailman parhaat varusteet!" Jimmy uhoaa. On lakki ja takki mallia 1991, housut mallia 1962 ja alushousujen tornilogossa komeilee vuosiluku 1994. Komeuden kruunaa upea, lähes käyttämätön Valmetin rynnäkkökivääri vuodelta 1976.
"Poikaparka", sotilasmestari Vuorinen mietti ojentaessaan aseen Jimmylle, vilkaistuaan ensin kiväärinpiippuun. "Noilla rihloilla saa olla tyytyväinen jos luoti edes löytää ulos piipusta."
"Mä oon aina sanonu että armeija tekee pojista miehiä!" puolet kuuden kuukauden palveluksestaan erilaisin syin sairastuvalla viettänyt korpraali Suhonen puhisee miehekkäästi. Korpraalinnatsat hänelle oli myöntänyt Yliluutnantti Merikallio. Hänellä oli huumorintajua.
"Joo, sillon ku me oltiin vielä intissä ni oli ihan eri meininki" jääkäri Korpela jatkaa rinta rottingilla vanhojen tekijöiden porukassa. Korpelainen tunnettiin armeijassa Notre-Damen kellonsoittajana, hänen selkänsä kun ei tuntunut kestävän pienintäkään rasitusta.
"Noniin lähdetääs sitten, autokyyti odottaa" Ylivääpeli Nestori Miettinen huutaa väsyneesti. Luoja, jos olet siellä taivaassa niin anna minun päästä tästä porukasta eroon, Miettinen ajattelee katsellessaan komppaniaa joka lähtee intoa puhkuen sotaan ja vetämään hurreja eikun ryssiä turpaan. Ihan sama osuuko luoti minuun vai näihin, mutta päästä minut nyt tästä pahasta.
Sananen Nestori Miettisestä vielä. Nestori oli armeijan jälkeen mennyt jälki-aliupseerikouluun, koska häntä odotti siviiliin päästessä tuomio autovarkaudesta. Nestori oli onnistunut luikertamaan syytteistä jäämällä töihin puolustusvoimiin, käräjäoikeuden tuomari oli isänmaallinen mies. Vuodet olivat vierineet mukavasti jalat pöydällä istuen ja huikan pituutta venyttäen, nyt sota perkele oli sitten pilannut kaiken. Haetaan Karjala takaisin, mitähän vittua me sillä tehdään kun puut lahoaa pystyyn kotimaan metsissäkin, Nestori pohtii noustessaan kuormurin kyytiin. Venäläisiä vastaan hänellä ei ollut mitään, hän oli rakennuttanut talonsakin ilman kuittia vironvenäläisillä työmiehillä ja talo seisoi kuin peruskallio järvinäköalalla.
"Eikö tää paska taaskaan käynnisty, hae Otso veivi!" kuljettaja Tenhunen kiroilee kun neuvostovalmisteinen Zili yskii muttei käynnisty.
"Rajalla ryssä jo tärisee poteroissaan!" joku lavalla huutaa vielä paatoksella ennenkuin Zili käynnistyy kahden miehen rimpuillessa kammen varressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti