tiistai 27. joulukuuta 2011

Eräs sankarivainajistamme

"Eksä vittu voinu tuoda jalkaväkimiinaa?" Kersantti Kuortti kiroilee Taistelulähetti Viinaselle katsellen suurta telamiinaa tämän käsissä.
"Eikös kersantti muista että ne on kielletty tätä nykyä?" Vänrikki M´Benga sanoo huvittuneena helmenvalkeat hampaat paljastavan virneen levitessä hänen kasvoilleen. M´Benga kaivaa khat-pensaan juuren taskustaan ja haukkaa palasen siitä. Kuortti sytyttää röökinsä ja katsoo ihaillen heidän työtään.

Luutnantti Varjoaho seisoo suukapuloituna ja kädet selän taakse sidottuina heidän edessään Teddy Viinasen asetellessa telamiinaa metsätielle. Ylivääpeli Nestori Miettinen tönäisee rynnäkkökiväärinsä perällä Varjoahoa ristiselkään.

"Noniin Jari, oleppa hyvä ja astu nyt kiltisti kaksi eteen ettei tarvitse ryhtyä väkivaltaiseksi" Miettinen tokaisee. Luutnantti Varjoaho katselee anoen ympärilleen. M´Benga hymyilee jauhaen khattia, Taistelulähetti Viinanen ottaa huikat taskumatistaan ja ojentaa sen Kersantti Kuortille joka katselee Varjoahoa vakavasti.
"Sun olis Jari kannattanu vaan katsoa muualle ni ei tarvis nyt olla tässä. Voisit olla matkalla kotiin vaimon ja lasten luo ilman sitä ilmiantoa."

"Noniin, eiköhän tässä ole juteltu tarpeeksi" Miettinen tokaisee ja potkaisee Varjoahoa antaumuksella selkään. Turpea luutnantti kaatuu kasvoilleen suoraan miinan päälle nelikon maastoutuessa rivakasti.

"Voi vittu Viinanen, ei ton paskamahan paino riitä ton miinan laukasemiseen!" Kuortti kiroilee kun mitään ei tapahdu. "Mitä vittua me nyt keksitään?"
"Haetaan iso kivi jostain ja heitetään se Jarin syliin ni luulis laukeavan" Ylivääpeli Miettinen ehdottaa.
Kuortti jää vahtimaan tulevaa sankarivainajaa muiden hajaantuessa etsimään riittävän isoa kiveä.

"Noniin, pojat, eiköhän tää riitä!" Miettisen ilahtunut ääni kuuluu metsästä. Hetken kuluttua M´Benga ja Miettinen tulevat metsästä kantaen suurta kivenjärkälettä. "Laita Jari istualteen ni heitetään sille tää stebu syliin. Luulis ilmiantohalut katoavan" Miettinen ähisee Kuortille.

Pelosta tutiseva, housuunkussut paskamaha, joka rauhan aikaan säikytteli alokkaita kasarmeilla asetellaan kovakouraisesti istuma-asentoon telamiinan päälle. Kersantti Kuortti pudistaa päätään hymyillen katsellessaan miestä joka pilasi nelikon mahdollisuudet hypätä junasta ajoissa.

"Sun olis Jari tosissaan pitäny ajatella. Vähän enemmän solidaarisuutta, vähän vähemmän puoluepaatosta ja kiitos-puheita. Mutta ei, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. No kohta ei tosin ole kropastakaan paljoa jäljellä. Saat nimen messinkilaattaan kassulla, onneksi olkoon."

"Joo, kerro terveisiä Sundströmin Hekalle ja Kassisen Allulle. Kiitos vaan tästä sodasta, toveri." Viinanen sanoo ja sylkäisee luutnantin rinnukselle.

"Herra luutnantti, oli ilo tutustua" M´Benga virnistää ja tarttuu kiveen.
"Huomio!" Miettinen huutaa ja nostaa kiven yhdessä M´Bengan kanssa.

"Äiti" välähtää luutnantti Jari Varjoahon, 33-vuotiaan Suomalaisuuden Ristillä (2.lk) palkitun kantaluutnantin mielessä ennenkuin iso kivenjärkäle putoaa hänen syliinsä laukaisten telamiinan hänen perseensä alla. Kahden lapsen isästä, kunnioitetusta Puolueen jäsenestä ja kasarmien kauhusta ei jää jäljelle kuin saappaat ja epämääräinen lätäkkö lihajätettä unohdetulle maantienpätkälle keskelle tyhjää vetäytymisaluetta.

Nelikko katselee hiljaisina työnsä jälkiä. Venäläisten suunnasta kuuluva meteli on jo lähentynyt, vetäytyvistä suomalaisista (perus-) ei ole jäljellä enää edes hajua. Nestori Miettinen sylkäisee, laittaa kasarmilakin päähänsä ja lähtee. M´Benga työntää loput khatit suuhunsa ja kaivaa taskustaan lisää ennenkuin lähtee Miettisen perään. Kersantti Kuortti ja taistelulähetti Viinanen ottavat vielä pienet Jarin muistolle ennenkuin kiiruhtavat muiden perään.

"On minun suuri iloni ja etuoikeuteni kertoa Teille, ylpeänä surevalle leskelle, että miehenne Luutnantti Jari Antero Varjoaho kaatui tosisuomalaista rohkeutta osoittaen taistellen idän barbaarien hyökyaaltoa torjuessaan! Luutnantti Varjoahoa ja muita ase kädessä kaatuneita sankareita on kiittäminen siitä, että tämä sota lopulta voitettiin ja Isänmaamme kaunis lippu liehuu itsenäisen Suomen yllä! Kiitos, Puolustusministeri J. Halla-Aho."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti